sairaslomapäiviä

Pikkuveljen kanssa vuonna -95?

Voi että ottaa päähän! Mainitsin tuossa pari postausta sitten miten kaaduin aika ikävästi luistellessa ja häntäluu tärähti aika pahastikin. No, nyt olen sitten virunut tämän viikon kotosalla kera murtuneen häntäluun. Viime viikko sujui vielä suhteellisen hyvin ja pystyin jopa istumaan. Maanantaina iski kuitenkin tajuntaan karu totuus, että häntäluu on mennyt vaan entistä pahemmaksi, sitä särkee jatkuvasti enkä pysty enää istumaan ilman älyttömän tuskallista kipua, joka ylittää varmasti myös silmien päästä repimisen aiheuttaman tuskan. No ei muuta kuin kotiin potemaan kipua, kouluun asiaa ei ollut kun ei istumaan pystynyt. Onneksi ihana ryhmänohjaajani ymmärsi minua oikein hyvin ja otti asian tosissaan.

Kun keskiviikkoon mennessä kipu ei ollut hellittänyt yhtään, päin vastoin, soitin kouluun ja ilmoitin etten tulisi vielä pariin päivään. Ro. kuitenkin toivoi, että kävisin lääkärissä ja hommaisin lääkärintodistuksen, kun jotkut opettajat ovat niin totaalisen paukapäitä, etteivät hyväksy poissaolon syyksi häntäluuta, ainakaan ilman lääkärintodistusta. No, soitin sitten reippaana tyttönä lääkäriin, jonne minua ei ensin meinattu ottaa! Meinasi kyllä todella kilahtaa siinä vaiheessa! Selitin sitten, että tarvitsisin välttämättä kouluun lääkärintodistuksen ja lopulta sainkin ajan. Lääkäri totesi, että häntäluu on murtunut, kivat siis nyt jää ratsastus ainakin kuukaudeksi, ja kirjoitti loppuviikon sairaslomaa. Nyt ollaan sitten kärvistelty kotona oikein todenteolla ja pakko myöntää, että taidan jopa kaivata koulua ja kavereiden seuraa nyt, kun ei oiken pysty muuta kuin makaamaan sängyssä.

Alkuviikosta väsäsin kylläkin psykologian kurssitehtävää. Meidän piti tehdä itsestämme kansio, jossa kerrottiin elämästämme syntymästä nykyhetkeen. Teinkin sitä ihan mielelläni, sillä oli jännittävää katsella vanhoja valokuvia ja lukea vauvakirjoja. Taisin jopa innostua hieman liikaa, sillä kansiosta, tai siis vihosta, tuli tosiaan yli 16 sivua pitkä. Ajattelin uskaltautua jopa julkaisemaan täällä pari suloista lapsuudenkuvaa. Saa nähdä pitävätkö muut minua söpömpänä vauvana kuin mitä nyt olen. Itseni mielestä ainakin olin aika hellyyttävä.