Niin se flunssa sitten iski minuunkin, vaikka kuinka vannoin ja vakuuttelin, että onnistun siltä säästymään. Eipä tullut silti yllätyksenä tämä sairastuminen, kun pikkuveli ja poikaystävä ovat maanneet jo sängynpohjalla kaameassa flunssassa. Luojan kiitos iski itselle vasta sunnuntai-illalla, ei mennyt viikonloppu sen takia pilalle. Nyt on sitten litkitty teetä varmaan kymmenen litraa kahdessa päivässä, lämmitelty varpaita lämpimissä sukissa ja katsottu telkkaria seuraavan puolen vuoden edestä.
Tähän väliin pienehkö paasaus! MIKSI IHMEESSÄ EN SAA NOITA KUVIA MUUALLE KUN TUONNE YLÖS?!?!?!?!? hemmetti kun menee hermot. Neuvoja on annettu (leikkaa-liitä jne), mutta kun en edes saa leikattua tota kuvaa, saatikka sitten liitettyä uudelleen! Onko mulla asetukset jotenkin väärin vai kenties ikuisena kohtalona tyytymien vain yhteen kuvaan/postaus. Ihan tyhmää! okei nyt takas normaaliin tekstiin.
Tosiaan, on tämä postaus taas vähän jäänyt, mutta todellisuus vaan on iskenyt taas vasten kasvoja. Ylimääräistä aikaa ei pahemmin ole. Tai ehkä sitä olisi, mutta en osaa sitä mistään repiä. Koulun jälkeen yleensä syön, saatan tehdä läksyjä ja käyn suihkussa. Tuskailen vaatteiden kanssa ja astun ulos ulko-ovesta, milloin minnekin. Ehkäpä Tomin luo, kavereille, lenkille tai tallille. Kotona olen yleensä vasta kymmenen aikaan, jolloin koko talo on jo pimeänä ja muut ihmiset nukkumassa. Paha alkaa naputtamaan silloin uutta postausta olohuoneessa, kun muut jo nukkuvat. Hakkaan kuulemma näppäimiä liian lujaa. Niin, miten olisi se oma kone?
Perjantaina ahtauduimme ystäväni kanssa täpötäyteen bussiin ja lähdimme tuskalliselle matkalle kohti Poria. Tarkoituksena oli tehdä mahtavia löytöjä ja kartuttaa kuivahtaneita vaatekaappeja. Varsinkin omani hyllyt alkavat ammottaa tyhjyyttään. Pyörittiin aikamme kaupoissa ja kauhisteltuamme aivan ylihinnoiteltuja vaatteita. (nykyään hinta/laatu-suhde on kyllä aivan päin honkia) vatsamme mourusivatkin jo ruokaa ja päätimme pistäytyä läheiseen hesburgeriin. Tilasin jotain hyvin outoa. (kylmiä tortilloja tjn.) En jaksanut ahtaa niistä suuhuni edes puolia, mutta onneksi rakkaan ystäväni mahalaukku tuntuu olevan pohjaton. (mitä ei kyllä ulkoapäin huomaa)
Ruokatauon jälkeen palasimme takaisin kaupoille ja ystäväni ostikin aivan älyttömän törkeän mahtavan hienon hupparin. Juuri sen jonka itse olisin halunnut, mutta kukkaroni ei vaan suonut minulle sitä rahamärää, jonka ihanaisen ostamiseen olisin tarvinnut. (onneksi sain äidin lupautumaan maksumieheksi parin tekaistun kyyneleen jälkeen, ja nyt pitäisi palata takaisin ostoksille, kunhan tästä tokenen) Ja niinhän siinä sitten loppujenlopuksi kävi, että mukaani ei tarttunut ainuttakaan vaatekappaletta. Onneksi matka ei itseltäni sinäänsä mitään maksanut, kerrankin onnellinen bussikortin omistaja kun olen. Jotain hyvää siis.
Valitettavasti Lauantainen ikean matka peruuntui äidin siskon miehen vakavan sairastumisen takia. Äiti tietysti lähti siskonsa luo, joten reissua täytyy siirtää. Toivottavasti mies paranee, tällä hetkellä ei hyvältä näytä. Joskus tuntuu etteivät ne lääkärit saa mitään aikaseksi! ärrinmurrin.. vaikka tuskinpa se sentään niiden syy on, ettei saada selville mikä keuhkokuumeen ja verenmyrkytyksen on aiheuttanut. Nyt sitten toivotaan, että hengityskoneen teho riittää, eikä tuledusarvot enää nousisi.
Tämä teksti tuntuu nyt jotenkin erittäin erittäin erittäin hajanaiselta ja huonosti kirjotetulta. No, pistetään päänsäryn piikkiin. Ehkäpä on taas aika vetäytyä takaisin peiton alle ja ottaa pienet nokoset. Eihän tässä mitään muuta olekaan tehty nyt viime päivien aikana. Eilen poikkis saapui lohduttamaan flunssaista mukanaan valtava muovikassillinen kaikkia herkkuja. Nam! On se kyllä ihana, vaikka ei kauheasti auta tuossa dietti-projektissa. Mässäiltiin sitten ihan vatsakipuun asti kaikki herkut samalla kun katsottiin dvd:ltä komedia She's the man. Aivan mahtava elokuva! Kerrankin komedia josta tykkään. Asiaa.
Mutta nyt palaan takaisin lämpimän viltin alle (kunhan olen ensin keittänyt itselleni kupillisen teetä) ja yritän saada poikaystävän lapasia taas edistymään. Kai ne on pakko saada valmiiksi kun toinen meni langatkin ihan täpinöissä ostamaan. Pitikin kertoa, että saatan omata neulomis/virkkaamis taitoja. Nyt on sitten tilauksessa kasa töitä villapaidoista myssyihin. Tosin lapaset ainoastaan lupasin toteuttaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti