Elämäntapamuutoksiako

Väsyneitä aamuja, päänsärkyä, rapakuntoa, liiallista syömistä ja liian vähäistä liikuntaa. Tuntuu, että nuo, ei niin hyvät asiat, kuvaavat elämääni vähän liiankin hyvin. Jotenkin iski aamulla tajuntaani tuo karu totuus, ettei elämä ole oikein kunnossa. Tai siis onhan se muuten, mutta elämäntavat ovat täysin nurin niskoin. On se kumma jos ei jaksa edes kilometriä juosta ilman lopullista tukehtumiskeuhkojenräjähtämiskuolemaa. Saatan olla hieman julma itselleni, mutta kyllä se totuus on nyt se, että asialle täytyy tehdä jotain ja äkkiä. Eikös se siitä aina lähde, että myöntää ongelmansa? heh..

Mutta mistä sitä sitten lähtisi liikkeelle? On hirveän harppaus muuttaa ruoka ja liikuntatottumukset samantien aivan täysin. En oikein usko, että kukaan pystyisi siihen. Jos nyt yhtäkkiä päätän, että siirryn täysin pupunruokalinjalle, karkit saavat jäädä lopullisesti kaupan hyllyyn ja joka päiväisen koneella istumisen tilalle siirtyy reipas juoksulenkki, tiedän, että jaksaisin ehkä muutaman päivän mutta siinä se. Mutta ehkä pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Jos vaikka ottaisi tavoitteeksi käydä useammin lenkillä ja tehdä vähän lihaskuntoa. Kyllähän Tomin äiti uhkaili meitä kuntosalikorteilla, kun valitimme huonoa kuntoamme, mutta kun ei oikein nappaa mennä tuonne hikiselle kuntosalille lihaskimppujen ja anorektikkojen tuijoteltavaksi. Ei tule mikään voittaja fiilis. Muutenkin kun vihaan toisten tuijottelua kun yritän epätoivoisesti kohottaa surkeaa kuntoani.

Mutta ehkä jotain yritetään. Alkoi masentamaan tuo ankea kirjoitus huonoista elämäntavoistani, joten taidan siirtyä hihkumaan uutta innostustani! Olen nimittäin aika fanaattisesti kiintynyt vesipisaroiden kuvaamiseen, ja eilen sainkin mielestäni aivan mahtavia lehtikuvia med vesipisarat. Olin viemässä peittoja ulos tuulettumaan, kun aurinko hetkeksi malttoi pilvenraosta näyttäytyä, ja silloin huomasin ne. Ihanat, lähes sydämenmuotoiset lehdet pihanurmella, ja kaiken kruunasi aivan uskomattoman kauniit vesipisarat lehtien päällä! Wau.. Okei, ne eivät oikein päässeet oikeuksiinsa surkeiden kuvaajan taitojeni takia, mutta näkee tuosta alla olevasta kuvasta nyt jotain.


Ja jippii! Tomin koneella saan laitettua nuo kuvat ihan miten ikinä vaan haluan! Oma kone kusee ja pahasti. Tai siis Isin kone sillä eihän minulle sitä omaa konetta ole vielä suotu.

Mutta jooo, jääköön tämä nyt tällä kertaa tähän. Kiusaus kävi ylivoimaiseksi ja kaivaudun nyt takaisin Tomin kainaloon vähän huilimaan. Raukka kun makaa sängynpohjalla hieman huonossa kunnossa eilisen jälkeen. Mutta ehkä vielä tänään lisää.