BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS

torstai 7. elokuuta 2008

Minä täällä hei!


hmm.. on se outo juttu, miten yhtäkkiä saa loistokaan idean, ja hetken kuluttua se ei enää tunnukaan niin hyvältä. Päätin nyt kuitenkin luoda itselleni uuden blogin vanhani tilalle. Sivusto jolle aiemmin kirjoitin, ei toiminut ollenkaan ja kaikenlisäksi oli mahdottoman vaikeakäyttöinen. Entiseen blogiini kirjoitin myös enemmänkin tunteistani ja ajatuksistani. Täällä ajattelin myös niitä tietysti kirjoittaa, mutta panostan myös enemmän päiväkirjatyyliseen kerrontaan.


Tuskin ketään hirveästi blogini kiinnostaa, mutta lähinnähän kirjoitankin tätä itseäni varten, en muita. Eikä äidinkielen taidoilla voi hirveästi kehuskella, mutta eiköhän nekin siitä sitten ajallaan kehtiy. En tiedä tuleeko blogistani mitään sensaatiota, saatikka jaksanko sitä edes kovinkaan usein kirjotella. Aika tuntuu olevan kortilla muutenkin. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja niin edelleen..


Olen siis vielä joskus 17-vuotias tyttönen täältä suomenmaalta jostain. Yritän epätoivoisesti selvitä lukiosta, ja jos joku sattuu nyt kysymään miksi ihmeessä sinne menin, saattaa hän saada kaunismuotoisen nyrkkini silmäänsä. Ehei, lukio ei todellakaan ole minua varten. Ei sillä etten osaisi, pidän itseäni ihan fiksunakin, mutta kun ei kiinnosta tuo lukeminen niin ei kiinnosta. Läksyjen ja opiskelun sijaan käytänkin aikani valokuvaamiseen, hevosiin ja rakkaaseen ja varmasti maailman ihaninpaa poikaystävääni. Kyllähän nuo ikävät, hiljalleen ala-arvoista lähenevät numerot, varsinkin englannista, pistävät välillä pohtimaan, että pitäisikö sitä tosiaankin ryhdistäytyä, mutta eipä sitä sitten jaksa.


Ajattelin kyetä kirjoittamaan tätä täydellisesti tunteiden purkamiseen soveltuvaa blogiani vähintään parin päivän välein. Koitan myös lisäillä mukaan ottamiani valokuvia ja ties vaikka vielä joskus innostuisin piirtämään sarjakuvaa itsestäni ja omasta elämästäni. Olisikohan se mielenkiintoista? No, täytyy pohtia ja suunnitella.. Nyt on kuitenkin aika nostaa takamus tuolista ja suunnata askeleet piristävään ulkoilmaan jotta aivot taas saisivat happea tämän kirjoiturupeaman aiheuttaman vajeen edestä.

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mulle toi on liian tuttua, että innostun jostain asiasta ihan täysillä ja sitten, kun olen alkanut toteuttaa ideaani, se ei enää olekaan niin mielekkään ja innostavan tuntuinen...

Valokuvat tekevät mistä tahansa tekstistä - omasta mielestäni - mielenkiintoisemman. En aina jaksa alkaa lukea jotakin pitkää blogitekstiä tai sanomalehtijuttua, ellei mukana ole yhtään kuvaa... :D Ja noi sarjakuvat ovat todella hyvä idea! :)

Onnea uudelle blogillesi, vierailen täällä varmasti uudelleenkin. :)