Niin masentavalta kuin se tuntuukin on todettava, että jälleen se on koittanut. Viimeinen loma-perjantai ennen koulujen alkua. Siis oman kouluni alkua. Tätä päivää voisi oikeastaan kutsua elokuun Pitkäperjantaiksi. Ja siltähän se tällä hetkellä näyttääkin. Ilma on ankean sateinen ja aika tuntuu matelevan. Missään ei tapahdu mitään, ehkä sitten illalla. Itse ainakin aion nauttia täysin siemauksin viimeisestä kesäloma viikonlopustani. Saa nähdä, mitä ilta tuo tullessaan,
Aamulla ensimäinen herätys tapahtui jo kuuden aikaan, kun poikaystävän raivostuttava herätysääni helähti soimaan yöpöydällä lojuvasta kännykästä. Yritin olla välittämättä siitä ja vain kääntää kylkeä, mutta vartin kuluttua kun poikaystävä edelleen makasi sängyssä, oli pakko kääntyä potkimaan laiskimus ylös sängystä. Ehdin juuri ummistaa silmäni, kun hän palaa takaisin huomauttamaan, että auto ei edelleenkään käynnisty ilman apua. Niinpä raahauduin kosteaan ja sateiseen perjantai-aamuun yöpaidassani, vain vääntääkseni avainta virtalukossa. Tämän jälkeen kaaduin tiedottomana takaisin sänkyni pohjalle.
Seuraavaksi havahduin epämääräiseen kolinaan ja ryminään. Vilkaisin kelloa ja totesin sen lähentelevän jo puolta kahtatoista. Nousin sängystä ja raahustin silmät puoliummessa keittiöön haaveilemaan olemattomasta aamupalastani jota siis ei missään vaiheessa tullut. Ah kiitos äiti kun jaksat vierailla kaupassa niin että minäkin saan ruokaa...
Samalla kun kirosin tyhjää jääkaappia, josta valokin oli jo päässyt palamaan -kiitos isä kun jaksat valon aina vaihtaa-pohdiskelin mitä ihmettä taas vaihteeksi pukisin päälleni tuonne ankeaan kesäsäähän. Tuntuu se vaan aina niin mahdottomalta keksiä jotai fiksua päällepantavaa, vaikka loppujen lopuksi omistan vaatteita suhteellisen paljonkin. Paidat lentelevät lattioille kun toisessa pursuavat läskit ja toinen on liian pitkä. Kolmas ei tietenkään sovi yhteen housujen kanssa ja loput sitten ovatkin niin tylsiä ja kulahtaneita. Kellään samaa ongelmaa? Loppujen lopuksi puen päälleni ne samat vaatteet, jotka koristivat vartaloani myös viime viikonloppuna. Niin todennäköisesti käy tänäänkin.
Aikani olisi siirtyä pöytäni ääreen ja katsoa jos vaikka saisin loihdittua kasvoilleni jonkilaisen luomuksen jonka avulla näyttäisin hivenen pirteämmältä. Ilta on vielä auki, mutta jonnekkin tästä kuitenki suunnataan eikä aikani enää riitä koneella istumiseen, vaikka asiaa olisikin. Pitäisi myös opetella lisäämään noita kuvia fiksusti, ei meinaan tahdo onnistua. No, katselen sitä sitten ensi kerralla. Nyt hyvää viimeistä lomaperjantaita, tai vaihtoehtoisesti ensimmäistä viikonloppua koulutyöstä, kaikille!

0 kommenttia:
Lähetä kommentti